Meni todella nätisti, käynnit, ravit, laukat, vaikka siellä tungosta olikin. Mentiin ulos, niin pääsee telmuamaan vapaammin, ettei tarvitse koko aikaa väistellä kaikkia muista. Käveltiin visi metriä kentällä ja Elmo pysähtyi ja lakoi tuijottaa kentän keskustassa olevaa oksaa. Ihan ku ei ois ikinä nähny kasaa havunneulasia. Annoin pohjetta. Ei reaktiota. Annoin uudestaa. Ei edelleenkään reaktiota. Potkaisin. Ei reaktiota. Potkaisin ja läppäsin raipalla. Käveli kaksi askelta. Ja taas alkoi sama rumba. Tätä toistettiin sitten neljä kertaa, kunnes oikeasti löin raipalla Elmo persaukselle 4 kertaa ja se jatkoi kävelyä. Elmo vilkuili sinne sun tänne ja oli kuin pommi, mikä voi räjähtää varoittamattakaan, kun se ravaili hissukseen pää pystyssä, kuin vauhkoontunut arabi ori. Vaihdettiin suunta, jos se ei sitten pelkäisi mitään. Portin kohdalla Elmo lähti menemään vasemmalle sellaista sivuaskel koottua laukkaa. Ei taaskaan tiedetä mitä sen ponin päässä liikkuu. Mentii lopuksi ravailemaan takaisin maneesiin, kun pahin ruuhka oli hälventynyt. Ehdittiin mennä kierros ja otettiin ELmolta ratsastusloimi pois. Lähdin ravaamaan ja menin puolikierrosta ja päätin mennä puomin. Käännyin pituushalkaisijalta puomia kohti, joka oli keskellä maneesia. Ravasin sen yli ja asetin vasemmalle ja Elmo oli kääntymässä sinne. Oltiin pitkään ihmetelty, että mikä poniin oli mennyt, kun ei ollut yrittänyt lennätää vähään aikaa ketään, ja siitä se sitten alkoi. Poni lähti täyteen kiitopukkilaukkaan ja multa lähti jalustimet ja sahasin sitä, mutta ei . Elmo ryntäsi taas samaan vanhaan nurkkaa jossa jo kerran olin maannut. Kokonaisen 20 metriä huusin mielessäni, nyt sattuu, nyt sattuu, nyt sattuu, kun meinasin pudota.Elmo pysähty sinne nurkaan ja sai samantien raipasta perseelle, kun olin pikaisesti istahtanut kaulan päältä vaihteeksi satulaan ja laittanut jalustimet jalkaa. Lähdin Elmon kanssa ravaamaan ja se yritti koko ajan lähtä rynnimään, kyllä sai taas poni piiskasta vaihteeksi, kun rupesi ryttyilemään.